Kun kerron kavereilleni olevani lihattomalla lokakuulla, ensimmäinen kysymys lähes joka kerta on: “miksi”? Syitä on monia, mutta ratkasevimpana on halu haastaa itseni. Äitini on ammatiltaan dieettikokki, joten kotona olen jo tottunut siihen, ettei ateriat aina ole rakennettu lihan ympärille. En kuitenkaan ole itse tottunut valmistamaan kasvisruokia, joten haasteena olikin oppia tekemään itselle uusia ruokalajeja. Lisäksi minua, kuten varmasti useampia meistä, kyllästyttää tehdä aina samoja ruokia saman kaavan mukaan.
Viikon aikana teen yleensä kahdesti ison määrän ruokaa, jotka jaan annoksiin eri päiville. Kuukauden aikana en siis kerennyt ihan hirveän montaa eri ruokalajia yrittämään. Tämä on osasyy siihen, että lihaton on jäänyt “vähän päälle”. Vaikka kohta mennään jo joulukuussa, niin olen tähän mennessä syönyt vain muutaman kerran lihaa. Itse en ole kuitenkaan valmistanut liharuokaa vielä kertaakaan.
Alle olen kerännyt loka- ja marraskuun ajalta lemppariannokseni (eli ne jotka onnistui edes jotenkin).

Tässä korvasin lihan lähinnä porkkanaraasteella, mutta sekaan laitoin myös paljon maissia, herneitä ja sipulia. Porkkanaraaste tuo yllättävästi lasagneen tutun jauhelihaa muistuttavan koostumuksen, eikä syödessä aina edes muistanut, että ruuassa ei ole ollenkaan lihaa. Oikeestaan mitään sen erikoisempia muutoksia lagnessa ei ollut. Tästä jätin juustokastikkeen pois, koska unohdin ostaa siihen tarvittavat raaka-aineet.

Tätä on aika nopea ja helppo valmistaa isompiakin määriä. En viitsinyt etsiä tähän nokkelaa reseptiä, vaan päätin ampua ihan lonkalta. Tämän tekemistä jouduin odottamaan hetken, jotta avocadot olisivat juuri sopivan kypsiä. Avocadon maustoin tottakai runsaalla suolalla ja pippurisekoituksella. Lisäksi risottoon eksyi pilkottuja porkkanoita, maissia, herneitä, sipulia, selleriä ja tottakai lemppariani, eli rucolaa. Virhe tosin oli tehdä tätä niin valtava määrä… Risottoa riitti hyvin koko työviikon yli, mutta parissa päivässä avocado alkoi tummua. En tiedä vaikuttiko se niinkään ruuan makuun, mutta ruoka ei näyttänyt enää niin houkkuttelevalta! Söin kuitenkin koko erän kiltisti, eikä vatsakaan kiukutellut vaikka viimeiset annokset näyttivätkin suhteellisen epäilyttäviltä.
Loput ruokalajit on menneet aikalailla lonkalta, enkä osaa sanoa niille nimiä. Lihan korvasin useimmiten soijarouheella tai pakastevihannessekoituksilla.

Ideoita ja inspiraatioita netistä

Eräskin ateria koostui riisistä, jolle tein curry-kanakastiketta muistuttavan lisukkeen pavuista, kukkakaalista, selleristä ja inkivääristä. En aikasemmin ole käyttänyt inkivääriä, mutta tämän jälkeen todellakin aion käyttää useammin.
Ravintoloista saa nykypäivänä jopa ihan järkyttävän hyviä kasvisvaihtoehtoja, joten en koe että lihan välttely olisi ollut hankalaa. Toki vaatii hieman rohkeutta, että uskaltaa tilata (ja maksaa) kasvisruokaa, etenkin jos muut seurueesta valitsee tutun ja turvallisen lihan.

Uskon, että lihaton on osittain tullut jäädäkseen. Vatsakin on voinut hyvin siitä lähtien, kun liha jäi pois. En aio hankaloittaa elämääni sillä, että kieltäytyisin kokonaan lihasta, mutta kokeilun halusta aion aina tutkia ensin kasvisvaihtoehdot. Talven ajalle olenkin jo asettanut rajun haasteen: Nostaa painoa ja kasvattaa lihasta vähintään 5 kiloa lähinnä kasvisruokaa syömällä!
Kyseistä haastetta olen kerennyt startata nyt parin viikon ajan. Tähän mennessä energiataso on ollut todella hyvä, eli hiilihydraatteja tulee vähintäänkin riittävästi. Proteiini, tämä kasvissyöjille ja vegaaneille jo kliseeksi muodostunut ongelma, on haastava myös minulle. En haluaisi syödä jatkuvasti vain soijasta valmistettua ruokaa, joten pitäisi oppia syömään myös esimerkiksi pähkinöitä ja siemeniä. Nämä kun eivät koskaan ole ollut meikäläisen lemppareita, enkä inhoa mitään niin paljoa kun rapsahtelevia cashew-pähkinöitä salaatin seassa…
Keväällä voitte sitten tulla kyseleen, että luovutinko ihan suosiolla uuden haasteen suhteen 😉

-Mikko