BLOGI

Onko mielessäsi elämäntapamuutos liikunnan suhteen? Vältä yleisimmät sudenkuopat!

Minkä vuoksi joillakin elämäntapamuutos onnistuu hyvin ja joillakin yritykset epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen? On olemassa joitakin asioita, jotka vaikuttavat positiivisesti tai negatiivisesti elämäntapamuutokseen. Seuraavilla fysioterapeutin vinkeillä vältät yleisimmät sudenkuopat liikunnan ja parempien elämäntapojen haltuunotossa.

1. Mikä on sinulle merkityksellistä arjessa?

Meillä nykyajan ihmisinä on paljon meneillään koko ajan. Töitä, perhe, opiskeluja, sosiaaliset piirit ja lista on pitkä. Nyt mielessä olisi vielä elämäntapamuutoskin. Mieti hetki, missä tilanteessa olet juuri nyt. Onko sinulla paljon energiaa päivisin ja iltaisin? Oletko väsynyt tai uupunut? Isojen muutoksien toteuttaminen on helpompaa, kun asiat rullaavat jo valmiiksi arjessa hyvin. Isoihin muutoksiin voi panostaa enemmän, kun siihen on käyttää enemmän voimavaroja!

Siihen asti myös pienet teot vievät kyllä meitä eteenpäin. Pienillä teoilla, kuten arkiliikunnalla, pystytään pitämään terveyttä ylhäällä. Itselleen iloa tuovan liikunnan löytäminen vie sinut paljon pidemmälle kuin pakko puurtaminen silloin, kun olet jo valmiiksi kuoleman väsynyt.

Motivaatio säilyy parhaiten, kun teet itsellesi merkityksellisiä ja mieluisia asioita. Näiden muistaminen, kun ei huvita tehdä mitään, auttaa sinua eteenpäin. Liikkuisitko mielummin jos tietäisit, että ensi viikolla olosi on energisempi kuin sen vuoksi, että nyt on pakko muuttua.

2. Tavoitteet liikunnassa – Miksi ja millaisia?

Tavoitteet luodaan usein liian korkealle ja intensiivisiksi. Kun muutos tulee, salilla käydään viisi kertaa viikossa, vähintään tunnin mittaisia settejä tai niitä ei lasketa ja jos suussa ei maistu veri niin ei ole treenattu kunnolla vaan jatketaan pidempään. Seuraavana päivänä rappusissa laskeutumisen pitää tuntua jaloissa yhtä pahalta ja kipeältä, kuin sunnuntaiaamuisin päässä. Nämä ovat kunnianhimoisia ja kehittäviäkin (ehkä), mutta harvoin realistisia muutoksia pitkälle aikavälille. Isot muutokset eivät ole helppoja, varsinkin kun ne yritetään sijoittaa arkeen, joka on muutenkin hektinen ja täysi. Kun tavoitteisiin ei päästä, koetaan tunne epäonnistumisesta. Yhden treenin väliin jättäminen viikossa ei ole epäonnistuminen, täydellisyys on huono tavoite.

Pohdi, millaisella tavoitteella on realistinen mahdollisuus onnistua. Mitäpä jos tavoitteena olisi muutos nollasta treenistä esimerkiksi vain yhteen viikossa? Treeninä treeni, jonka jälkeen on hyvä tunne kropassa ja koet itsesi tyytyväiseksi. Jos pidemmän matkan tavoitteena olisikin säännöllisyys, eikä täydellisyys.

3. Onko sinulla ennakko-odotuksia tai -tunteita liikunnasta?

Kehontuntemus on meille kaikille yksilöllistä ja se pohjautuu aiempiin kokemuksiimme. Jos kokemuksemme liikunnasta pohjautuvat epämiellyttäviin kokemuksiin koululiikunnasta, jossa mikään ei tuntunut kivalta vaan pakkopullalta, niin varmasti odotukset liikunnasta ovat myös epämiellyttäviä. Kun jokin tuntuu epämiellyttävältä ja epämukavalta, syntyy helposti ajatuksia ja tunteita, että ”en minä osaa”, jonka vuoksi jätämme mieluummin asioita tekemättä. Näin ainakin vältämme tunteen häpeästä ”toivottavasti kukaan ei näe”.

Tällaiset tunteet ohjaavat meitä helposti. Emme osaa, joten emme myöskään halua tehdä mitään. Ne estävät meitä tekemästä asioita, joita haluaisimme elämässämme tehdä, kuten esimerkiksi terveyteen liittyvässä liikkumisessa tai elämäntapojen muutoksissa. Kun mietit seuraava treeni kertaa, niin älä mieti miltä sinusta tulee tuntumaan. Tule vain pitämään kivaa ja tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ehdit kyllä myöhemminkin tehdä kehittävää liikuntaa.

4. Liikkumiselle ei ole sääntöjä ja tällaiset ajatukset kannattaa haastaa

Kolikon toisella puolella löytyy kokemukset liikkumisen säännöistä. Liikunnan epämiellyttävien ennakkoluulojen sijaan koemme, että liikunnan on pakko olla jotain tiettyä, sääntöjen alaista toimintaa.  Ammattilaisten kanssa kannattaa keskustella omista ajatuksista liikunnasta. Sieltä löytyy usein näkökulmia ja kysymyksiä. Esimerkiksi yleinen kokemus on, että liikunta ei ole liikuntaa, jos se ei tunnu pahalta. Noh ”miksi treenin pitää aina tuntua pahalta?”. Näihin vastaamalla usein tajuaa, että perustelut pohjautuvat ”no eikös tällein vain ole?” tyylisiin argumentteihin. Vastaus: Ei. Treenin ei pidä aina tuntua pahalta. Liikkumiseen, syömiseen ja terveyteen liittyviä pakkoja ei ole. Jos haluamme kehittyä asioissa, niin niihin löytyy kyllä minimejä mihin halutaan tähdätä, mutta itse liikkuminen ei sisällä sääntöjä.

Säännöt saavat meidät myös helposti pohtimaan omaa liikkumistamme negatiivisesti, jos liikkuminen ei tuntunutkaan siltä, mitä koemme, että sen täytyy tuntua. Liikkumisessa on yleistä, että asiat eivät tunnu menevän niin hyvin kuin haluisi. Kaikki treenit eivät tunnu hyvältä ja vain harva tuntuukin. Pyritään pitämään kivaa, kun liikumme. Silloin uudelleen paikalle tuleminenkin tuntuu jo valmiiksi kivalta. Pidetään yhdessä kivaa pidempään!

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer, Tatu Levänen.