Moni kamppailee turhaan omaan kehoon liittyvien itsetunto-ongelmien kanssa. Myös ryhmäliikuntaohjaajat ovat usein turhan kriittisiä ja tyytymättömiä omaan vartaloonsa, eikä asiaa lainkaan helpota toimenkuvaan kuuluva esiintyminen lavalla usein kireissä ja pikkuisissa urheiluvaatteissa. Pyysimme GoGon ohjaajia paljastamaan, mistä he ovat olleet epävarmoja omassa kehossaan, ja miten he ovat päässeet asian ylitse. Toivottavasti tarinat rohkaisevat sinuakin näkemään vartalosi uudessa positiivisemmassa valossa.
Ohjaaja 1:
Olen aina ollut ruumiinrakenteeltani pitkä ja hoikka, teininä olin jopa vähän luiseva ja naisellisia muotoja minulla ei juurikaan ollut. Nyt olen 21-vuotias ja viimeisen vuoden aikana lantioni on leventynyt ja rintani kasvaneet, muutenkin koko vartaloni on vähän pehmentynyt joka kohdasta, ja sitä on ollut vaikea hyväksyä. Ensin yritin laihduttamalla palauttaa kehoni takaisin siihen, mitä se oli teini-iässä ollut. Olin tottunut siihen että minua sanottiin laihaksi, ja oli vaikea hyväksyä että voisin olla myös ihan aikuisen naisen mallinen.
Aloin kiinnittää enemmän huomiota ympärilläni oleviin naisiin ja huomasin ihailevani eniten sellaisia naisia, joista huokui elinvoimaa ja terveyttä, ja joiden vartalo näytti luonnolliselta ja tasapainoiselta. Tämän huomion jälkeen olen alkanut katsoa itseänikin peilistä uusin silmin, ja olen alkanut suhtautua lempeämmin pehmentyneisiin muotoihini.
Ohjaaja 2:
Ärsytyksen kohteena minulla ovat vatsalihakset. Kyllä sitä jätkätkin miettivät omaa ulkonäköään. Minua on aina ärsyttänyt se, että treenasimpa kuinka paljon tahansa, en saa alimpia vatsalihaksia kunnolla näkyviin vaikka muuten olisin hyvässä kunnossa. Toki tässä iässä pystyy jo myöntämään sen, että elämässä on ”hiukan” tärkeämpiäkin asioita kuin vatsalihasten näkyminen, joten huoli pois ja tärkeämpien asioiden ääreen.
Ohjaaja 3:
Minulla rasva kertyy ensimmäisenä lantiolle, enkä pysty enää käyttämään kuminauhallisia trikoita tai edes monia entisiä farkkujani. Kaikki mikä kiristää lantiolta on kielletty. Omia kuvia katsellessa katseeni osuu aina ensimmäisenä lantioon ja etsii sieltä pienimmätkin merkit ylimääräisestä rasvasta. Jos luulen sen näkeväni, haukun itse itseäni ja masennun asiasta. Pikkuhiljaa alan oppia ettei vartaloni tarvitse näyttää samalta kuin muotilehdissä esiintyvien alusvaatemallien vartalo, jota on kuvissa myös muokattu. Täydellisyyden tavoittelu vie ilon kropan treenaamisesta.
Ohjaaja 4:
I’ve always had this box kind of frame, never a sleek v-shape torso like most women. I did extreme dieting and everything to change my shape. The more I worked out, the more muscle I developed. And the more I realized: my ”love handles” weren’t fat; they were muscle definition of my ”boyish” obliques and abs. Ive learned to embrace my tomboyish figure as a unique part of my femininity 
And I’ve fallen in love with my body!
Ohjaaja 5:
Minun omakuvani on muuttunut paljon vuosien varrella. Olin pitkään rikki epäsuhtaisesta kropastani, jossa jalat ja lantio ovat isot ja tissit pienet. Ajan mittaan olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, ja olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on. Olen myös oppinut vahvistamaan hyviä puolia enemmän ja huolehtimaan vähemmän ei niin kauniista puolista!
Ohjaaja 6:
Ongelmani on paksut jalat ja pyöreät pakarat sekä mieltymys skinny-mallisiin farkkuihin. Eikä lohduta yhtään jos kun joku sanoo että se on lihasta, aivan sama; eivät ne farkut mahdu silti! Onneksi on olemassa stretchiä, ja kun malttaa etsiä, niin hyvin istuvia ja hyvännäköisiä farkkujakin on. Se, missä vahvat kintut ovat parhaimmillaan eikä pakaroidenkaan koko haittaa, on kun lenkillä ajetaan kisa mäen päälle ja olen siellä ensimmäisenä ennen miehiä. Luonnontaipuisa/kihara hiuslaatu on myös omiaan aiheuttamaan kiukunpuuskia aamuisin, mutta koska olen saanut eniten kehuja kun tukka on ollut tyynyn nostattamalla kampauksella tai vesisateen kääntämillä kiharoilla, niin olen oppinut jopa tykkäämään siitäkin!
Ohjaaja 7:
Vatsanseutu on suurin ongelmani. Kaikki ruoka kun tuntuu keräytyvän siihen. Uskon kuitenkin vielä jonain päivänä saavani sen siihen kuntoon, että pystyn olemaan tyytyväinen. Jaloistani, etenkin sääristäni, pidän kovasti.
Ohjaaja 8:
Minun heikko kohtani on huono ihoni. Jouduin aina laittamaan meikkivoidetta kasvoihin, kun menin jumpalle, koska en kehdannut olla ihmisten edessä punaisten ja finnejä täynnä olevien kasvojeni takia. Oli todella kiusallista meikata jumpalle, koska meikkivoiteet valuivat pitkin kasvoja ja pyyhekin oli ihan meikissä. Tästä johtuen ihoni paheni koko ajan, kun se ei saanut hengittää meikin alta ja hikoillessa ihohuokoset tukkeutuivat meikkivoiteesta. Pari vuotta painin ongelman kanssa, kunnes viime kesänä päätin olla laittamatta meikkivoidetta, kun ihoni oli paremmassa kunnossa kesän jälkeen. Aluksi tuntui, että kaikki tuijottavat vain minun kasvojani ja huonoa ihoani, mutta vähän ajan kuluttua en enää miettinyt asiaa ja nykyään pystyn olemaan ilman meikkivoidetta jumpalla, eikä häiritse ollenkaan. Ihokin on parantunut tämän myötä.
Ohjaaja 9:
Olisin aina nuorena halunnut olla pidempi, mutta nykyään olen ihan sinut pituuteni kanssa. Haluaisin myös olla lihaksikkaampi, mutta olen silti tyytyväinen vartalooni. Loppujen lopuksi on aika pitkälti itsestä kiinni miltä se vartalo näyttää.
Ohjaaja 10:
Minua on usein ärsyttänyt se, että pohkeeni ovat järjettömän kokoiset suhteessa reisiini. Välillä on oikeasti hankala löytää sopivia farkkuja kaupasta tämän ongelman vuoksi. Toisaalta olen oppinut elämään pohkeitteni kanssa ja ne eivät juurikaan enää häiritse, päinvastoin. Itse asiassa käynkin paljon juoksemassa ja teen harjoitteita, jotka kehittävät juurikin pohkeitani treenatumman näköiseksi.
Ihanaa kun olemme kaikki ainutlaatuisia ja upeita ihmisiä! Tule siis juuri sellaisena kuin olet!
Jos haluat rohkaista muita lukijoita omalla tarinallasi, voit jakaa kokemuksesi kommentoimalla!
