My GoGo: Piia

Pyysimme jäseniämme kirjoittamaan meille oman ”GoGo tarinansa”, eli minkä tahansa tarinan omaan elämäänsä ja GoGohun liittyen. Ensimmäisenä saamme kuulla Piian tarinan. Mikäli sinäkin voisit jakaa tarinasi muille, ota yhteyttä osoitteeseen blogi (at) gogo.fi.

Moi!

Mun nimi on Piia ja olen ollut lapsesta asti liikunnallinen monipuolisesti, mutta ”huonoina kausina” elämässä liikunta jostain syystä jäi taka-alalle. Penskana harrastin kilpauintia, telinevoimistelua, hiihtoa, jalista ja korista, lenkkeilyä, vaikka mitä. Nuoruudessa olin uinut kilpaa 6 vuotta ja yläasteen lopulla tein päätöksen, ettei kilpauinti ole minun tulevaisuuden ammatti, koska aikaa mihinkään muuhun ei koskaan tulisi jäämään. Olen iloinen siitä päätöksestä, ettei urheilu tai kuntoilu tule olla pakkopullaa ja suorittamista. Kilpailuhenkisyys ja ajatus sinnikkyydestä minussa yhä on, mikä johtunee osittain lapsuuden ja nuoruuden sporttailusta, tosin monen muunkin tekijän vaikutuksesta, mutta pysyttäköön tässä nyt fokuksena liikunnassa.

Miksi sitten päädyin GoGo:n asiakkaaksi. Pitkä tarina, mutta lyhyestä virsi kaunis. Muutin elokuussa 2013 paniikkimuuton ja –muutoksen perässä Tampereelle työn perässä. Nytten kun mietin, olin todella veltossa kunnossa fyysisesti ja aina väsynyt. Tämä fiilis ärsytti jo silloin, ja tuntui, ettei mihinkään ole energiaa, vaikka haluaisin. Onneksi tajusin, että ammatinkin puolesta pakko skarpata ja rueta ryhdistäytymään ja elämään tavalla, että jaksaa töissä ja että jaksaa muutakin kun työt. Piti rueta kahtelemaan erilaisia saleja ja mahdollisia omia paikkoja rueta jälleen ottamaan liikunta osaksi elämää. Onneksi (nytten kun mietin) kuulin työkaverilta GoGosta, ja pääsin tutustumiskäynnille. Kävin Parkin pisteellä tutustumassa ja jotenkin tuli fiilis, että ois se omantyylinen reenipaikka. Kuitenkin cityssä rupesin käymään, koska se on kätevämmin suhteessa kotiin.

Alkuun innostus GoGolla käymiseen taisi mennä vähän liian pitkälle ja tuntui, että väsymys vaan kasvoi, eikä liikunnasta tullut sitä piristymisvaikutusta, jota kaikki hehkutti. Spinnig, Sali ja kaikki mahdollinen juoksentelu ympäriinsä puudutti ja tajusin, että jotain järkeä tuohon kuntoiluun pitää tajuta löytää. Luulen tosin, että uusi työ ja liian nopea innostus kaikkeen veti mehut täysin pois. Ei liikaa kaikkea liian nopeasti (jonka nytten olen ymmärtänyt).

Innostuin kokeilemaan vähän kaikkia jumppia, mitä GoGolla vaan oli. Aluksi spinningistä siellä ahtaassa kopissa muiden kera tuli oma juttu, sitten pumpista ja vähän monista jutuista vaihdellen fiiliksestä.  Ja vannoin, ettei ainakaan mikään joogatyylinen missään tapauksessa voi olla mun juttu, koska en usko mihinkään sisäiseen valon ja muihin energiavirta setteihin. Noo, kummasti mieli muuttui ja kirkastui, kun huomasin, että oikeastihan näiden bodybalance tuntien jälkeen oli oikeasti aika hyvä fiilis, niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Eli jollain tavalla se balanssi kehollisesti kuin mielellisesti rupes mietityttämään. Eli ei vaan päätöntä juoksemista salilla, pumpissa, spinningissä ja missä vaan, vain oikeasti joku tavoitteellisuus ja kohtuus reeneihin.

Noo, sitten on välistä ollut ajanjaksoja, ettei reenaaminen ole ollut motivoivaa eikä itseään saanut raahattua salille taikka jumppaan. Kuitenkin aina kun on lähtenyt, olkoon ”laji” ollut mikä hyvänsä, niin fiilis on ollut todella eloisa, pirteä ja reipas reenien jälkeen. Ja ymmärtänyt, että joskus väsymys voi olla enemmän henkistä, jolloin fyysinen rasitus on aika jees juttu  ja auttaa purkaamaan hyvin esmes työstressiäJ

Ja ehkäpä Gogossa käyntien aikana, eli noin 7 kuukauden aikana olen tajunnut sen, että liikunnassa ja kaikessa, on hyvä löytää ne omat jutut, omat intohimot ja kohtuus jossain mielessä. Se, mikä saa hyvälle mielelle, sitä lisää ja se, mikä tekee väsyneeksi ja veltoksi, sitä pois.  ja kuten duunissani asiakkailla on tärkeää tavoitteellisuus, niin sehän on omassakin elämässä ja liikunnassa tärkeää! Näillä ajatuksilla ja ”heräämisillä” mennään ja vois luvata itselle, että näillä menisi loppuelämänkin.

Liikunta oikeasti on, kun sen löytää ja ymmärtää, elämän suola, sokeri ja huumekin. Empä olisi näin uskonut miettiväni, kun oikeasti just tänä päivänä. Mutta pitkä matka tähän oli ja tuntuu, että tästä se oikea tie taitaa vasta alkaa.

Kiitos Piia! 

Takaisin

Kommentoi

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.