Jokaisella meillä on takanamme erilainen liikuntahistoria, ja blogi päätti selvittää, minkälaista lajitaustaa GoGon ohjaajilla on! Kuka on entinen ballerina ja kuka pöytätennis-mitalisti? Entä miten harrastus on vaikuttanut omaan treenamiseen ja/tai ohjaamiseen?
Ohjaajat paljastavat:
Lotta Perälä: Pisimpään harrastin cheerleadingiä! Abouttiarallaa seitsemän vuotta. Minut äänestettiin kahtena vuotena joukkueen kapteeniksi, minkä koin parhammaiksi saavutuksekseni lajin parissa. Joukkueena (Dream Team Cheerleaders) paras saavutuksemme oli jenkeissä voitettu kultamitalli. Toimin ”nostajana” ja pyramideissa ”pohjana”, joten keskivartalon aktivaatio esim. kyykätessä isoilla painoilla sujuu huoletta edes ajattelematta asiaa. Olimme jokaisessa Ilveksen kotipelissä kannustamassa Ilvestä voittoon, joten kannustaminen tunneilla taitaa juontaa juurensa harrasteajoilta. Tervetuloa tutustumaan lajiin 5.7 cheerleading- kurssille!

Markus Salonen: Itsellä vierähti noin kahdeksan vuotta jalkapallon parissa. Kilpailumenestyksestä ei jää jälkipolville raportoitavaa, mutta noista vuosista on jäänyt käteen mieletön mieletön määrä osaamista ryhmässä tekemisestä ja sosiaalisia taitoja. Joukkueen kapteenina toimiminen antoi valmiuksia vastuunotoon. Ja erittäin tärkeänä koen sen, että jalkapallo piti meikäläisen erossa suurimmista teini-iän hölmöilyistä.

Heli Alho: Mä harrastin junnuna pisimpään judoa ja ajoin kartingia kilpaa. Judossa pääsin vihreään vyöhön ja kartingissa olin usein kärkisijoilla Länsi-Suomen mestaruuskisoissa. Yhden kisan kävin ajamassa Italiassakin, mutta teini-ikä painoi rajusti päälle ja vanhat harrastukset jäi. Siitä asti oonkin ollut Les Millsin kelkassa.
Julia Hilden: Telinevoimistelua varmaan 5v, ratsastusta noin 4v, ja jalkapalloa aika kauan, yläasteen loppuun. En ole ikinä ollut kauheen kilpailuhaluinen, lähinnä kaikki kilpailut jännittivät. Siinä mielessä tykkäsin jalkapallosta, kun ei tarvinnut itse edustaa. 🙂 Miten se näkyy mun tän hetkisessä elämässä? Voimistelu näkyy siinä, että liikkuvuus on ollut aina suht hyvä ja spagaatti menee edelleen (melkein). Jalkapallo näkyy siinä, että mun kaikki lapset harrastaa sitä –> eli siinä menee joka arki-ilta ja vähän viikonloppuakin.
Eeva Räty: Harrastin balettia ja siinä sivussa jatsia ja nykytanssia 14 vuotta. Parhain saavutukseni oli pääsy Kansallisoopperan järjestämään erikoisvalmennettavien ryhmään, johon valittiin tanssijoita ympäri Suomea. Tanssitaustastani on ollut hurjasti hyötyä. Koordinaatiokyky ja rytmitaju ovat kehittyneet sen ansioista erittäin hyviksi ja vaikeat askelkuviotkaan eivät saa päätäni sekaisin. Baletti antoi erittäin hyvän lihaskunnon ja kroppani on tottunut kovaan treeniin. Ilman tanssitaustaani en varmastikaan ikinä olisi päätynyt ohjaajaksi.

Vuokko Vähätalo: Oon harrastanut tennistä 5-vuotiaasta ja sen ansiosta oon saanut hienoja kokemuksia! Tenniksen peluu on vaikuttanut ohjaamiseeni sillä että olen saanut hyvän peruskunnon ja hyvän pelisilmän ja koordinaation lajeihin kuin lajeihin. Tenniksessä parhaat saavutukseni on ehkä piirinmestaruuskisat B-luokassa ja tietysti opiskelumahdollisuus Amerikassa. Squashia pelasin myös SM- PM- ja EM- ja MM- tasolla. Paras saavutus SM kulta tytöt 17v. Vesihiihdossakin kisailin vähän aikaa! Mielestäni urheilulajien erilaisuus jo lapsena takaa hyvän peruskunnon ja aktiivisen elämäntavan myös aikuisena.
Varpu Vähätalo: Harrastin 5 v. telinevoimistelua minkä jälkeen 13 v. joukkuevoimistelua. Parhaimpina saavutuksina pidän useita SM-mitaleita, paikkaa maajoukkueringissä ja ulkomaan edustusmatkoja. Ohjaamiseen voimistelu antoi paljon tietoa ja kokemusta liikkuvuudesta, venyttelystä ja lihastasapainosta, puhumattakaan rytmitajusta. Treenaamiseen voimistelu-ura antoi notkeutta, vartalonhallintaa, koordinaatiota, määrätietoisuutta, sekä ennen kaikkea liikunnasta nauttimista!

Tino Sandhu: Noniin mistä sitä aloittaa Lajeja on kokeiltu ja joukkoeissa on pelattu ja pelataan edelleen. Futis oli pikkupoikana ykkös juttu, jonka jälkeen tuli lätkä mukaan ja se edelleen isossa osaa elämää. Pelaan vieläkin ”vanhana” äijänä Suomi-sarjaa Nokian Pyryssä ja olen ollut kaksi vuotta joukkoeen kapteeni. Esimerkkinä pitää olla ja se antaa paljon. Lätkä on tuonut käsittämätönän määrä kavereita aina Austraaliasta asti jossa olin pelaamassa 2009. Joukkuelaji on mielestäni suora vertaus tuntien ohjaukseen ja kannustus on veressä. Paras saavutus on kun saanut hetken aikaa pelata ammattilaisena ja nähdä ja kokea hetken minkälaista on olla mukana sm-liiga joukkueessa.
Päivi Aholaita-Mäenpää: Yleisurheilu ja Tampereen Pyrintö, ratsastus, laskettelu, ilves mimmit jalkapallo, partio 13 vuotta, vesihiihto, tennis ja pingis! Siinä lapsuusaika ja nuoruusvuodet! Opiskeluvuosina 80-luvulla aerobics, maastojuoksu ja tennis! Olin ok kaikissa lajeissa, mutta ylpein olen partiosta, vesihiihdosta ja pingiksen hämeen piirinmestaruuksista! 😉 Ps. voitettiin Tarun kanssa kaikki pingiskisat vuoronperään! Vesihiihdossa olen ylpeä siitä, kun hiihdin ilma taukoa Lempäälästä Viikinsaareen (!!!). Juoksin KAIKKI pitkät hölkät, Hämeenhölkät, Pirkan hölkät, Kangasalajuoksut yms. mitä nykyään sanotaan puolimaratoneiksi. Paras saavutus oli Hämeenhölkän 4 sija.
Nina Pirttilahti: Telinevoimistelu 12v, josta saavutuksena muutama SM-mestaruus sekä PM-pronssi. Kilpa-aerobiccia, josta myös SM-pronssi sekä maajoukkueedustus. Tällöin olin jo yhden lapsen äippä. Viimeisimpänä saavutuksena kahden muun lapsen jälkeen fitness vapari SM-pronssi. Ja mitä näistä siis jäi… No, ainakin kehotietoisuus ja vartalon hallinta. Ja menee ne spagutkin, ja ehkä sinnikkyys ja periksiantamattomuus, josta tulee myös varmaankin tuo asiakkaiden tsemppaaminen, jaksaa jaksaa!
Linnea Harala: Ala-ja yläaste ikäisenä harrastin 5vuotta koripalloa, se oli tosi hauskaa, mutta vähän vanhempana sitten huomasin, että tarviin vähän raaemman lajin missä vaan oma suoritus ratkaisee. Olin ollut aina joukkueen paras juoksija ja 13 vuotiaasta lähtien kestävyysjuoksusta alkoi pikkuhiljaa tulla päälaji ja sillä tiellä ollaan edelleen. Yleisurheilua harrastin kesäisin läpi jo pienestä asti ja paljon kaikenlaisia muitakin lajeja on tullut kokeiltua: itämaista tanssia, hiphoppia, salibandya, hiihtoa. Lapsuuden monipuolinen liikunta on ainakin antanu tosi hyvän peruskestävyyspohjan ja taitoja vähän joka lajiin. Edelleen päälajina kestävyys- ja estejuoksu (1500m/3000m esteet) ja parhaat saavutukset vielä tulossa, tänä kesänä ois tarkotus juosta lujaa!
Ines Rautavuori: Oon harrastanu kaikenlaista. Balettia 2v lähtien useemman vuoden jotain taukookin siinä oöi välissä. Oon myös soittanu pianoo, ratsastanu ja joissain vaiheessa koitin myös alottaa judon. Plus kaikkee pientä kokeillu. Mitään näistä en harrastellu kovin ”tosissaan” mut ratsastus oli kyllä lemppari puuhaa. Sit aloin harrastaan gymeilyä ja noh.. you know i love it!!! Se näkyy mun nykyisessä elämässä niin että pystyn elään tekemällä sitä mitä rakastan! 🙂
Linda Aholaita-Pylväs: Päälajit ala-asteikäisenä olivat voimistelu, taitoluistelu ja pianon soitto. Usaan lähdön jälkeen voiton vei tennis ja vesihiihto. Tennisksessä paras sijoitus oli Floridassa alle 18 vuotiaiaiden kakkonen ja vesihiihdossa päälajina oli Barefoot waterskiing. Vanhempana lensin lentolupakirjan.
Anni Koskiniemi: Harrastin 15 vuotta muodostelmaluistelua, joista viimeisimmät SM-seniorijoukkue GoldenBladesissa Tapparassa (Suomen viidenneksi paras!!!). Suomessa lajissa on niin kova taso, että kärkikolmikkoon ei ollut ikinä asiaa. Kuitenkin vuosittaisissa kansainvälisissä kilpailuissa sijoitumme hyvin. Uran tähtihetki oli ehdottomasti esiintyminen muodostelmaluistelun MM-kisoissa Suomessa ihan täydessä Helsingin jäähallissa!:) Luistelun ansiosta osaan eläytyä, treenata kovaa/motivoituneesti, esiintyä sekä varsinkin kannustaa muita! Eikä nää luistelijan reidet varmaan pienene ikinä…
Kiitos jakamisesta! Oletko itse saavuttanut merkittäviä tuloksia nuoruudessasi? Kirjoita meille osoitteeseen blogi@gogo.fi tai jaa muille kommentoimalla!